Vuoden surkeimmastakin juhlapäivästä onneksi jo päästiin. Uuden vuoden aatostakin tulisi mukavampi, jos yksityisiltä kiellettäisiin raketit ja paukut vallan! Tälläkin kertaa sitä pauketta sai kuunnella viisi päivää. Aattona taas sai pelätä koska rakennukset syttyvät raketeista palamaan tai itse saa pihalla liikkuessa raketin päällensä. Näitä vastuuttomia, säännöistä piittaamattomia raketin ampujia riittää kaikkialla, joten hyvin riittäisi kaupunkien järjestämät ilotulitusnäytökset, joista ammattilaiset huolehtisivat. Säästyttäisiin monilta vahingoilta, eikä luontokaan saastuisi niin paljon. Kurjan näköistä on aina aaton jälkeen, kun raketin rääppeitä on kaikkialla.

Aattoa vietettiin siis kotona. Koko viikko oltiin siivottu myrskyn jälkiä pihasta ja metsästä pois, joten mitään ihmeempiä ei olisi jaksanutkaan. Ulkosauna saatiin siihen kuntoon, että siellä päästiin aattona jo löylyttelemään. Ruuaksi olin aikaisemmin miettinyt kokeilevani jotain ihan uutta, mutta nyt en siihen jaksanutkaan perehtyä, vaan leivoin vain pari pellillistä pizzaa. Lihansyöjälle kinkkua, itselle meren eläviä. Nukkumaan olisi tehnyt mieli jo paljon ennen puolta yötä, mutta eihän siinä jatkuvassa paukkeessa nukkua voinut. Puolilta öin käytiin ulkona vielä hieman katsomassa kovinta räiskettä. Sitten jo hiljeni ja päästiin vihdoin nukkumaan. Hieman ennen viittä saikin sitten jo taas hetkeksi herätä, kun joku taas innostui uudelleen vähän paukuttelemaan jotain äänekkäitä pommeja. Aikainen herätys oli muutenkin edessä, kun aamun valjetessa lähdettiin taas metsään tuulikaatojen kimppuun.

Perintömetsässä odotteli tällainen näky. Aikamoinen setviminen on ollut, kun puuta on puun päällä, ja varuillaan saa olla. Myrskyn tuhot menivät metsässäkin lopulta yli sadan rungon. Aikamoisen harvennuksen teki.

Vuoden ensimmäisenä päivänä oli mahdottomasti joutsenia liikkeellä etelää kohti. Metsässä oltujen tuntien aikana yli lensi lukematon määrä joutsenia, isoissakin auroissa. Taitaa vihdoin olla talvisemmat ilmat tulossa...